Lainatietoa

Laina määritellään yleensä irtaimen esineen vastikkeettomaksi käyttöoikeudeksi, joka perustuu lainanantajan ja lainanottajan väliseen sopimukseen. Laina tarkoittaa yleiskielessä myös rahavelkaa.

Esinelaina

Laina ei oikeustyyppinä enää nykyään ole kovin merkittävä. Irtaimia esineitä lainataan lähinnä tuttavien kesken tai esimerkiksi kirjasto lainaa aineistoaan yleisölle. Oikeudellisesti laina on siis esineen luovuttamista toisen käyttöön määräajaksi tai toistaiseksi ilman että lainan kohteen omistusoikeus muuttuu. Laina eroaa vuokrasta siinä, että lainasta ei suoriteta vastiketta tai muuta korvausta omistajalle. Jos vastiketta (esim. rahaa tai tavaraa) maksetaan, kyseessä on vuokra.

Laina on henkilökohtainen sopimus, eikä lainanottaja saa siirtää oikeuttaan toiselle. Hän ei saa myöskään luovuttaa lainatun esineen käyttöoikeutta eteenpäin. Asia voidaan ilmaista niin, että lainanottajan on pidettävä lainattu esine omassa kontrollissaan koko laina-ajan. Lainanottajan käyttöoikeus esineeseen ei periydy vaan laina päättyy lainanottajan kuollessa. Jos lainaesineen omistaja myy esineen toiselle, sanotaan että “kauppa rikkoo lainan” eli ostajalla on oikeus saada lainattu esine haltuunsa, vaikka laina-aika ei olisikaan vielä päättynyt.

Lainanottajan on käytettävä esinettä sovitulla tai lainaa annettaessa edellytetyllä tavalla. Lainaesinettä ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen. Lainanottajan on palautettava lainaesine takaisin yhtä hyvänä kuin hän sen sai.

Kirjastolaina

Kirjaston asiakkaan velvollisuudet lainatun aineiston suhteen määritellään tyypillisesti kunkin kirjaston käyttösäännöissä, joita lainaaja on sitoutunut noudattamaan saadessaan lainausoikeuden, josta merkkinä on yleensä kirjastokortti. Yllä lueteltuja laissa olevia pääperiaatteita täydentämässä käyttösäännöissä voi olla erityisiä määräyksiä. Esimerkkinä tällaisista on asiakkaan velvollisuus korvata kadonnut tai vahingoittunut aineisto. Tämä tarkoittaa sitä, että lainaaja on velvollinen korvaamaan kadonneen kirjan tai sen arvon siinäkin tapauksessa, että kirja on kadonnut tapaturmaisesti tai peräti varkauden seurauksena ja vaikka asiakas onnistuu näyttämään, että kirjan katoaminen ei ole hänen syytään. Vastuu perustuu tällöin sopimukseen ja kyseessä on eräänlainen ankara vastuu. Toisin sanoen lainaussopimuksella poiketaan yleisestä vahingonkorvausoikeudellisesta periaatteesta, missä tapaturmaiset vahingot eivät yleensä ole korvauskelpoisia.

Rahalaina

Rahan lainaamisen kyseessä ollen laina on yleiskielessä sama kuin velka. Lainaa voi antaa ja ottaa joko yksittäinen ihminen (luonnollinen henkilö) tai juridinen henkilö kuten yritys tai pankki. Laina maksetaan takaisin sopimuksen mukaisesti joko kerralla tai vähitellen. Rahalainasta voidaan periä korkoa. Koron määrä tai korottomuus sovitaan lainasta sovittaessa.

Mikäli laina-ajan, lainan koron ja takaisinmaksun tavan sekä aikataulun määrää lainanantaja yksipuolisesti, menettely voidaan katsoa koronkiskonnaksi tai kiristämiseksi (vrt. sopimusoikeus).

Korko on sovittu osuus lainasummasta. Yleinen laskutapa on ”vuotuinen korko”. Lainoja on eri pituisia, lainan pituus sovitaan lainanottajan ja lainanantajan kesken. Nykyään kaikissa lainoissa näytetään myös lainan todellinen vuosikorko, jonka tarkoituksena on antaa oikea kuva lainan hinnasta kuluttajalle. Todellinen vuosikorko pitää sisällään kaikki lainaan liittyvät kustannukset kuten aloitusmaksun, korot, marginaalin sekä kuukausittaisen tilinhoitomaksun. Laina voi olla kiinteäkorkoinen tai vaihtuvakorkoinen.

Komittoitu laina tarkoittaa määrätarkoitukseen sidottua luotonnosto-oikeutta.

Lainan lyhennystapoja on käytännössä kolme: annuiteettilaina, tasaerälaina ja tasalyhennyslaina. Kaikissa näissä lyhennysvaihtoehdoissa maksuerät koostuvat lainan lyhennyksestä ja korkokauden aikana kertyneistä koroista. Vaihtoehdot eroavat toisistaan siinä, kuinka nopeasti lainaa lyhennetään ja miten hoitokustannukset muuttuvat lainan viitekoron muuttuessa. Annuiteettilainassa ja tasaerälainassa lainaa maksetaan takaisin laina-aikana aina samansuuruisina maksuerinä, jotka yhteensä kattavat sekä lainapääoman takaisinmaksun että korkokulut. Jos lainan viitekorko muuttuu, annuiteettilainan maksuerää muutetaan siten, että uusi maksuerä kattaa sekä lainapääoman että korkokulut jäljellä olevana laina-aikana. Tasaerälainassa maksuerä ei muutu viitekoron muuttuessa. Sen sijaan laina-aika pitenee, jos korko nousee, ja lyhenee, jos korko laskee. Tasalyhennyslainassa lainan lyhennys on sovittu kiinteän suuruiseksi ja kertyneiden korkojen osuus muuttuu, jos viitekorko nousee tai laskee. Koska lyhennysosa pysyy aina samana lainakorosta riippumatta, lainapääoma lyhenee tasaisesti ja nopeammin kuin muissa vaihtoehdoissa. Tällöin myös velkarasitus pienenee nopeimmin. Maksettavien korkojen määrä pienenee pääoman mukana niin kauan kuin lainakorko pysyy muuttumattomana.

Lainojen yhdistäminen

Lainojen yhdistäminen tarkoittaa kahden tai useamman lainan yhdistämistä yhdeksi suuremmaksi lainaksi. Käytännössä tämä tapahtuu ottamalla uusi laina, joka kattaa aiemmat lainat.

Lainojen yhdistämistä käytetään yleensä tilanteissa, joissa lainanhakija on joutunut velkakierteeseen ja haluaa helpottaa tilannettaan. Lainojen yhdistämisen etuna on se, että korkoa ja muita lainankuluja maksetaan yhdistämisen jälkeen ainoastaan yhdestä lainasta, mikä tulee edullisemmaksi, kuin lainan kulujen maksaminen erikseen useasta eri lainasta. Suuremmalle lainalle saa myös yleensä edullisemman koron.

Pikavippi

Pienlaina eli pikalaina eli pikaluotto eli pikavippi on lyhytaikainen, vakuudeton kulutusluotto, jonka suuruus on tyypillisesti 50:n ja 10.000:n euron välillä. Pienlainan hakeminen tapahtuu esimerkiksi tekstiviestillä tai luotonantajan verkkosivuston välityksellä.

Pienlainatoiminta alkoi Suomessa 2005. Ala koki voimakkaan nousun. Vuonna 2012 alalla arvioitiin olevan 80 lainoja myöntävää yritystä. Vuonna 2013 säädettiin lakimuutos, joka tiukensi pienlainojen myöntämistä merkittävästi. Alle 2 000 euron lainoille säädettiin korkokatto. Tämän seurauksena valtaosa alan yrityksistä lopetti.

Pikavipin esikuvina voidaan pitää yhdysvaltalaisia palkkapäivälainoja (payday loans). Palkkapäivälainat ovat pieniä lainoja, jotka myönnetään palkkatodistusta vastaan ja maksetaan takaisin palkkapäivänä.

Ensimmäiset suomalaiset vippipalvelut aloittivat toimintansa vuonna 2005. Kuluttajaviraston kartoituksessa, syyskuussa 2007, markkinoilta löytyi yli 50 vippiyritystä. Vuoden 2012 huhtikuussa Etelä-Suomen aluehallintoviraston ylläpitämässä luotonantajarekisterissä oli yhteensä 85 eri luotonantajaa. Pienlainayritysten kirjo oli laaja, yksittäisistä nyrkkipajoista aina kansainvälisiin toimijoihin.

Lainapäätöksen saaminen ja lainasumman siirtyminen hakijan tilille kesti normaalisti muutamia minuutteja. Takaisinmaksuaika olivat lyhyitä, keskimäärin noin kuukauden. Tyypillinen maksuaika saattoi olla esimerkiksi 14 tai 30 vuorokautta.

Pikalainojen kokonaishinnoissa ja maksuaikavaihtoehdoissa oli suuria eroja palveluntarjoajasta riippuen. Ns. todellinen vuosikorko vaihteli n. 100 ja 1500 prosentin välillä, kun pankkien sekä muiden rahoituslaitosten myöntämissä perinteisissä kulutusluotoissa ja luottokorteissa vastaava korko oli enintään kymmeniä prosentteja. Todellisen vuosikoron mielekkyydestä pienlainojen hinnoittelussa oli eriäviä näkemyksiä. Osa asiantuntijoista oli sitä mieltä, ettei todellinen vuosikorko anna oikeaa kuvaa lyhyiden luottojen kulutasosta.

Pikavippifirmoilla oli Suomessa velvollisuus ilmoittaa lainojensa todellinen vuosikorko, mutta sanomalehti Karjalaisen selvityksen mukaan jopa puolet firmoista ilmoitti koron huomattavasti todellista pienemmäksi. Kahden viikon lainan vuosikoroksi saatettiin esimerkiksi ilmoittaa 300 prosenttia, kun todellinen vuosikorko olikin noin 10 000 prosenttia.

Vuoden 2011 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana pikavippejä myönnettiin 321 000 kappaletta, jotka olivat arvoltaan n. 70 miljoonaa euroa. Keskimääräinen lainasumma oli 217 euroa keskimääräisen takaisinmaksuajan ollessa 33 vuorokautta. Kuluja näistä lainoista maksettiin yhteensä noin 18 miljoonalla euroa. Keskimääräinen kulujen osuus oli siis noin 25% lainapääomasta. Vuonna 2011 rekisteröityneitä lainantarjoajia oli 81 ja pikavippejä otettiin yhteensä lähes 1,5 miljoonaa kappaletta, yhteissummaltaan n. 330 miljoonaa euroa. Keskimääräinen laina-aika oli 32,6 päivää. Ylivoimaisesti suurin käyttäjäkunta oli 18-40 vuotiaat.

Oikeusministeriön vaatimien kiristysten myötä pienlainayritykset kehittelivät keinoja uusien asiakkaiden saamiseksi; ensimmäistä lainaa markkinoitiin jopa ilman kuluja ja korkoja. Osa palveluista myös kehitti tavallisista pikavipeistä poikkeavia lainamahdollisuuksia. Nämä palvelut tarjosivat esimerkiksi pitsaa pikavipillä sekä laskujen erissä maksamisen mahdollisuutta.

Mikroluotto

Mikroluotto (myös mikrolaina, engl. micro-credit) on pienten rahasummien lainaamista ihmisille, jotka ovat niin köyhiä, että eivät perinteisten määritelmien mukaan ole luottokelpoisia. Mikroluottoja alettiin myöntää 1970-luvulla kehitysmaissa etenkin naisille. Mikroluottojen isänä pidetäänbangladeshiläistä Muhammad Yunusia, joka aloitti 1974 lainaamalla nälänhädän uhreille rahaa omista varoistaan, ja perusti 1976 Grameen-pankin.

Mikrorahoituksella (engl. micro-financing) tarkoitetaan mikroluottoja, piensäästöohjelmia ja pienvakuutuksia. Maailmalla mikrorahoituksen piirissä on vuoden 2006 lopun tietojen mukaan noin sata miljoonaa maailman köyhimmistä kotitalouksista.

Mikroluottojärjestelmiä on kehitetty erityisesti kehitysmaiden köyhien aseman kohentamiseksi. Järjestelmien vaikutuspiirissä olevista asiakkaista koottujen laajojen tilastojen mukaan asiakkaista on maailmanlaajuisesti ylivoimaisesti suurin osa kehitysmaissa (130 miljoonaa 133 miljoonan asiakkaan kokonaismäärästä vuonna 2006).

YK julisti vuoden 2005 mikroluottojen vuodeksi.

Luotto

Velan lähikäsite on luotto. Luotto on luotonantajan ja luotonsaajan välinen suhde, joka perustuu oikeustoimeen. Luotonantaja luovuttaa varallisuusarvon luotonsaajan hyödynnettäväksi siten, että luotonsaajan vastikesuoritus tapahtuu osittain tai kokonaan myöhemmin. Luotto on velkaa suppeampi käsite. Kaikki velkasuhteet eivät ole luottosuhteita. Esimerkiksi rikoksen seurauksena muodostunut vahingonkorvausvelka ei ole luotto.

Kulutusluotto

Kulutusluotto on luotto, joka on myönnetty tai luvattu kuluttajalle lainana, maksulykkäyksenä tai muuna taloudellisena järjestelynä kuluttamista varten. Kulutusluottotermin alle lasketaan kaikki vakuudettomat ja vakuudelliset luotot, jotka on otettu kulutustarkoitukseen. Kulutusluotot ovat yleensä verrattain lyhytaikaisia, kestoltaan alle viiden vuoden lainoja, joiden suuruus on tyypillisesti muutamia tuhansia euroja. Kulutusluottoja tarjoavat niin pankit kuin yksittäiset kotimaiset ja ulkomaiset luottospesialistit.

Kulutusluottojen vuosikorot vaihtelevat tyypillisesti 9–30 %:n välillä. Huomattavasti suurempiakin korkoja on peritty. Suurin yksittäinen tekijä koron suuruuteen on lainanottajan kyky antaa luotolle vakuus.

Kulutusluottojen antaminen yöllä kiellettiin lokakuussa 2009. Luottopäätöksen saa antaa, mutta kello 23 jälkeen myönnetyt pikaluotot saa nostaa vasta aamuseitsemän jälkeen.

Kulutusluottojen myöntäminen sallittiin joulukuusta 2010 eteenpäin ainoastaan yrityksille, jotka ovat rekisteröityneet Etelä-Suomen Aluehallinnon ylläpitämään rekisteriin. Rekisteriin hyväksytään ainoastaan yritykset, jotka noudattavat hyvää luotonantotapaa.

Asuntolaina

Asuntolaina on laina, joka myönnetään pääasiassa asunnon ostoa varten. Velan vakuutena on yleensä kyseinen asunto, millä on vaikutusta lainasta perittävään korkoon. Suomessa tyypillinen uuden asuntolainan laina-aika on nykyisin 20–25 vuotta; aikaisemmin suosittiin lyhyempiä laina-aikoja. Muualla Euroopassa asuntolainat ovat perinteisesti olleet pidempiä kuin Suomessa, ja niiden korko on pysynyt pitempään vakiona.

Asuntolainasta maksetaan lainan myöntäjälle korkoa. Korkotaso tarkistetaan yleensä vuosittain, mutta laina voidaan sitoa myös 1 kuukauden, 3 kuukauden tai 6 kuukauden euriboriin jolloin korkotasoa tarkistetaan useammin. Moni pankki tarjoaa myös prime-korkoon sidottuja asuntolainoja. Prime-korko on pankin oma viitekorko, jonka muutokset perustuvat odotettavissa olevaan markkinakorkojen kehitykseen, inflaatio-odotuksiin sekä talouden yleisiin kehitysnäkymiin.

Asuntolainojen kustannukset vaihtelevat pankeittain. Asuntolainasta peritty korko on varsinaista viitekorkoa korkeampi, sillä pankki perii tämän lisäksi omia palvelumaksujaan eli ns. marginaalia. Tämä vaihtelee huomattavasti. Vuonna 2009 pankkien marginaalit olivat tavallista korkeammalla, noin 1 %.

Roskalaina

Roskalaina on joukkovelkakirjalaina, jonka luottoluokitus on BBB- (Standard & Poor’s) tai Baa3 (Moody’s) alhaisempi. Roskalainoihin liittyvien riskien johdosta niistä maksettava korko on yleensä korkeampi kuin muista velkapapereista.

Syndikaattilaina

Syndikaattilaina on suurien yrityslainojen yhteydessä käytettävä järjestely, jossa lainan antajina on yhden rahalaitoksen sijasta useita rahalaitoksia. Yksi rahalaitoksista on lainan pääjärjestäjä. Syndikaattilaina hajauttaa esimerkiksi yksittäisen suuren yrityslainan riskiä useille rahalaitoksille, jolloin yhden lainaajan riski pienenee.

Hybridilaina

Hybridilaina on yritysten pääomainstrumentti. Instrumenttia kutsutaan hybridiksi, koska se voi olla yhtä aikaa omaa ja vierasta pääomaa. Kyseessä on oman pääoman ehtoinen joukkovelkakirjalaina. Hybridilaina ei IFRS-säännöstön mukaan ole velkainstrumentti vaan pääomainstrumentti.

Hybridilainassa ei ole ennalta määrättyä takaisinmaksuaikaa eikä korkoa. Lainan ehdoista ja aikarajoista sovitaan kulloinkin yhtiön ja pääoman antajien kesken. Muodollisesti yhtiön hallitus päättää lainan takaisinmaksusta ja korosta. Lainan antajalla ei ole oikeutta vaatia takaisinmaksua tai korkoa. Koska lainalla ei ole sovittua takaisinmaksuaikaa eikä korkoa, hybridilaina voidaan laskea yhtiössä omaan pääomaan. Siten se parantaa yhtiön taloudellisia tunnuslukuja.

Hybridilainaan sisältyy tosiasiallinen korko, joka on useimmiten huomattavan korkea. Lainan antajan näkökulmasta hybridilaina on korkean riskin sijoitus, johon ei sisälly takaisinmaksupäivämäärää eikä takaisinsaantioikeutta, ja sen takaisinsaantijärjestys tulee tavanomaisen pankkilainan jälkeen. Tästä syystä sovittu vuosikorko on huomattavasti pankkilainaa korkeampi, usein yli 10 % vuodessa. Hybridilainassa voi olla ehtoja, että se maksetaan takaisin aikaisintaan jonakin tiettynä päivämääräänä, ja mikäli yhtiö ei tällöin suorita lainaa takaisin, voi sovittu korko edelleen nousta. Lainan ehdot voivat olla myös sidottuja osingonmaksuun.

Hybridilaina on jossain määrin kiistelty pääomainstrumentti. Osakkeenomistajan näkökulmasta hybridilaina mahdollistaa pääoman saannin laimentamatta omistusuosuutta osakeannilla, mutta se samalla johtaa yhtiön osakkaille jaettavan tuloksen pienenemiseen, koska yhtiöstä poistuu pääomaa korkona ennen osinkoa. Joissakin tilanteessa vähemmistöosakkaat ovat saattaneet joutua epäedulliseen asemaan, mikäli enemmistöosakkaat ovat saaneet yhtiöstä tuottoa hybrdilainan korkona. Epäedullinen asema perustuu siihen, että lainan korosta päättää yhtiön hallitus, johon yleensä pääosakkaat kuuluvat, ja osingosta kaikkia osakkaita edustava yhtiökokous.

Ensilaina

Ensilaina on lainatermi, jolla tarkoitetaan uutta asiakasta, joka hakee jostakin lainapalvelusta lainaa ensimmäistä kertaa. Uusille asiakkaille tarkoitetut ensilainat saatavat toisinaan poiketa vanhoille asiakkaille tarjottavista lainoista siten, että uusi asiakas voi saada hieman pienempää lainaa ensimmäisellä lainauskerralla, kuin vanha asiakas. Toisaalta, uusille asiakkaille tarjotaan jopa kuluttomia lainoja ensimmäisellä lainauskerralla, jota ei vanhoille asiakkaille tarjota.

Käyttölaina

Käyttölainat ovat verrattain uusi lainamuoto Suomessa. Uudet käyttölainat korvasit entiset pikavipit vuonna 2013 tulleen pienlaina-alaa säätelevän nk. korkokattolain jälkeen. Käyttölainat ovatkin tällä hetkellä yksi suosituimmista lainamuodoista. Käyttölainojen ero edesmenneisiin pikavippeihin on lähinnä siinä, että käyttölainoja myönnetään huomattavasti pidemmillä takaisinmaksuajoilla, vaikka lainasummat ovatkin säilyneet suunnilleen samoina verrattuna pikavippeihin. Käyttölainat ovatkin verrattavissa tänä päivänä kulutusluottoihin takaisinmaksuaikojen puolesta. Tällä hetkellä käyttölainaa voi hakea verkossa ilman vakuuksia aina muutamasta sadasta eurosta useampaan tuhanteen euroon.

Lähteet: Wikipedia.org